Miksi alaselkävaivoissa on niin vaikea onnistua?

Heti alkuun, TLV - alaselkä valmennus ei ole mikään puoskarointi valmennus, eikä selviä huomattavia kipupotilaita tai varsinaisia vaurioita selässä kuntouteta millään tavalla. TLV - valmennus on VAIVOIHIN, eli ei lääketieteellisiin syihin oleviin enemmän tai vähemmän säännöllisesti esiintyviin vaivoihin. Jos sinulla on huomattavat kivut ja olet jo terveydenhuollolta ohjeet ja luvan saanut toimia itsenäisesti, niin silloin TLV on juurikin sinua varten! Tämän tekstin tarkoitus on tuoda enemmän tietoon mitä suositellaan ja miten TLV - valmennus istuu kaikkeen tähän. Huomaa myös katsoa ns. punaiset liput kappaleessa 4. 

Teksti on pitkä, pääset oikaisemaan sinua kiinnostaviin otsikoihin alla olevan numeroinnin mukaan:

1. 3-osaisen Lancet lääketieteen lehden arvostetun artikkelisarjan läpikäynti
2. Meta-analyysin läpikäynti, jossa verrattiin eri liikuntamuotoja, tavanomaista hoitoa sekä lumehoitoa
3. Mitä kipu on ja miten siihen voi ehdollistua?
4. Alaselkäkivun punaiset liput
5. Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?
6. Miten TLV - Valmennus sopii kuvaan
7. Mitä siis hyödyt valmennuksesta?

Tähän koko tekstin otsikon alaselkä kysymykseen ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa vastausta ja siinähän se koko homman vaikeus piileekin. Tilanteita ja vaivoja on niin monta, kun on erilaista ihmistä, eli erilaisia KOKONAISUUKSIA. Joo, selkä voi vaivata suunnilleen samalla tavalla, kun naapurin Pekalla tai Pirjolla, mutta kun sun elämä ei oo Pekan eikä Pirjon elämää.

Käydään tässä blogikirjoituksessa läpi pari tutkimusta sekä lääketieteellisten lehtien vertaisarvioituja, laadultaan hyväksi tunnustettuja artikkeleita/artikkelisarjoja. Tule viittaamaan myös suomalaiseen fysioterapeuttiseen kirjallisuuteen. Näiden lyhyen, mutta järkeen käyvän katsauksen jälkeen, esittelen miten TLV - Valmennus sopii kuvaan ja mikä on TLV - valmennuksen ydin juttu.

1. Lancet artikkelisarja (2018)

Lancet on siis lääketieteellinen vertaisarvioitu lehti, jossa alan ammattilaiset julkaisevat erialisia artikkeleita. Lancet sarjaan viitataan monessa paikkaa ja se on arvostettu julkaisusarja.

Osa 1: “What low back pain is and why we need to pay attention”

Alaselkäkipu on maailmanlaajuisesti yleisin toimintakyvyn menetykseen johtava vaiva – ja sen aiheuttama kuormitus kasvaa jatkuvasti. Alaselkäkipu on nyt johtava syy toimintakyvyn menetykselle kaikissa tuloluokka-maissa. (PMID: 29573870)

Useimmissa tapauksissa (ns. epäspesifi) kipuun ei löydy selkeää kudoksellista tai rakenteellista selitystä. Vain pieni osa aiheutuu esimerkiksi selkärangan murtumasta, kasvaimesta, tulehduksesta tai muusta kuvantamisella todennettavissa olevasta patologisesta syystä. (PMID: 29573870)

Eli suomeksi, suurin osa on VAIVOJA, joilla ei ole lääketieteellistä syytä olemassa ja niihin ei lääkkeillä eikä leikkauksilla kannata puuttua.

Useimmat selkäkipujaksot paranevat itsestään nopeasti, mutta vaivajaksot kuitenkin usein uusiutuvat. Joillakin alaselkävaiva kroonistuu ja alkaa näin rajoittamaan toimintakykyä. Kroonistumisen riskitekijöitä on alkuvaiheen korkeakipu, psykologinen kuormitus ja monialueinen kipu. (PMID: 29573870)

Alaselkä vaiva ei ole vain rakenteellinen ilmiö: hermoston kipua säätelevät ja kipuun liittyvät uskomukset ovat keskeisessä roolissa kroonistumisen kannalta. Näiden ymmärtäminen on välttämätöntä, kun pyritään vähentämään vaivan toimintakykyä heikentävää vaikutusta. (PMID: 29573870)

Osa 2: Prevention and treatment of low back pain: evidence, challenges, and promising directions (Foster et al., Lancet 2018)

Tämä artikkeli kokoaa yhteen nykyiset näyttöön perustuvat suositukset alaselkäkivun ehkäisystä ja hoidosta sekä nostaa esille keskeiset haasteet ja lupaavat uudet lähestymistavat, joihin tarvitaan jatkotutkimusta. (PMID: 29573872)

Painotetaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, eli fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Ensisijaisesti kannustetaan ja ohjataan aktiivisuuteen ja mahdollisimman normaaliin arkeen sekä ohjataan ja annetaan liikunta- ja harjoitteluohjelmia. Lääkehoitoja ja kuvantamisia vain harkiten ja perustuen näyttöön, ei vain rutiininomaisesti – tämä on lääkäreiden asiaa, tässä kirjoituksessa emme paneudu tähän enempää. (PMID: 29573872)

Foster ja kumppanit muistuttavat, että monissa maissa alaselkäkipua hoidetaan edelleen perinteisin, näyttöön huonosti perustuvin keinoin – vaikka moderneissa hoitosuosituksissa painotetaan selvästi erilaista lähestymistapaa. Artikkelissa todetaan:

• Ensimmäisen linjan hoito kuuluu olla ei-lääkkeellinen, kuten potilasohjaus, itsehoidon tukeminen, aktiivisuuden ylläpitäminen, liikeharjoittelu ja tarvittaessa psykososiaalinen tuki.
• Lääkitykset, kuvantaminen ja leikkaushoidot tulee käyttää harkiten, tilanteissa joissa niiden hyöty on osoitettu.
• Silti käytännössä kuvantamista, lepoa, opioidihoitoja, selkäinjektioita ja leikkauksia käytetään liian usein – ja usein tilanteissa, joissa niille ei ole näyttöön perustuvaa perustelua.

TLV – Valmennus ei ota kantaa tarpeisiin kuvantamisille, vaan tarpeen vaatiessa asiakkaat ohjataan lääkärille tai asiakkaat ovat jo lääkärissä käyneet.

Osa 3: Low back pain: a call for action (PMID: 33090740)

Keskeiset ongelmat (mitä artikkeli korostaa)

1. Tehottomien hoitojen laaja käyttö
• Potilaita ohjataan yhä liian usein kuvantamiseen, lääkitykseen ja kirurgisiin toimenpiteisiin ilman selkeitä perusteita.
• Tämä lisää terveydenhuollon kustannuksia mutta ei paranna potilaiden toimintakykyä.
2. Hoitosuositusten ja käytännön ero
• Kansainväliset hoitosuositukset suosivat aktiivisuutta ja yksinkertaisia keinoja.
• Käytännössä kuitenkin painottuvat lääketieteelliset ja teknologiset ratkaisut, jotka usein tuottavat vähäisen hyödyn.
3. Globaalit seuraukset
• Väärä hoito lisää kipujen pitkittymistä, työkyvyttömyyttä ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
• Kustannukset nousevat sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

Lancet-sarjan kolmas osa alleviivaa, että alaselkäkivun hoidossa on edelleen valtava kuilu tutkimusnäytön ja käytännön välillä. Tehottomat ja haitalliset hoidot ovat yleisiä. Lancet sarja ei anna mitään omia suosituksia, vaan se viittaa ”hyvillä toimintamalleilla” olemassa oleviin suosituksiin, joita on esimerkiksi:

PubMed: Evidence-based approaches to low back pain management

BMC Musculoskeletal Disorders (2024): Recent Clinical Practice Guidelines for LBP

American College of Physicians (ACP) – nonradicular low back pain guideline (2017)

Australian “Low Back Pain Clinical Care Standard” (2022)

WHO – Guidelines on chronic low back pain (2023)

Ensisijaiset suositukset:

• Kouluttaminen ja neuvonta: kipu ei yleensä johdu vakavasta sairaudesta.
• Kehotus jatkaa arkea, liikkua normaalisti, välttää vuodelepoa.
• Yleinen fyysinen aktiivisuus ja harjoittelu.

2. Alaselkäkivun ja erilaisten harjoittelutapojen meta-analyysi 2021 (PMID 34580864)

Tässä tutkimuskoosteessa vertailtiin erilaisten liikuntatapojen, liikkumattomuuden ja lumehoidon vaikutusta alaselkäkipuun.

Liikuntamuodot ja niiden vaikutukset

• Kestävyysharjoittelu (aerobinen liikunta)
• Hyödyllistä kipujen lievityksessä, mutta vaikutus toimintakykyyn oli yleensä kohtalainen.
• Voimaharjoittelu
• Paransi hieman kipua ja toimintakykyä; erityisesti keskivartalon lihasten vahvistaminen tukee selkää.
• Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu
• Hyötyä havaittiin, mutta yksinään vaikutus kipuun tai toimintakykyyn oli usein vähäinen.
• Selkärangan stabilointi- ja keskivartalon hallintaharjoitteet
• Tuotti kohtalaista hyötyä kivun ja toimintakyvyn osalta; usein tehokkaampaa yhdistettynä muihin harjoitteisiin.
• Monimuotoiset yhdistelmäohjelmat (useita eri liikuntamuotoja yhdessä)
• Näytti usein parhaimmat tulokset sekä kivun lievityksessä että toimintakyvyn parantamisessa, koska yhdistää vahvistuksen, aerobisen ja liikkuvuusharjoittelun.
• Motorisen kontrollin harjoittelu
• Hyödyllistä erityisesti keskivartalon hallinnan parantamisessa; vaikutus kipuun kohtalainen.
• Jooga ja pilates
• Kohtalainen vaikutus sekä kipuun että toimintakykyyn; hyödyllisiä erityisesti pitkäkestoisessa harjoittelussa.
• Vesiharjoittelu (aquatic exercise)
• Hyödyllistä erityisesti nivel- tai liikevaikeuksista kärsiville; vaikutus kipuun ja toimintakykyyn oli kohtalainen, mutta usein hieman hitaampi kuin maalla tehtävillä harjoitteilla.
• Muuhun menetelmään yhdistetty liikunta (esim. liikunta + koulutus tai liikunta + manuaaliterapia)
• Yleisesti tehostaa vaikutusta verrattuna pelkkään liikuntaan, erityisesti kivun hallinnan ja toimintakyvyn paranemisen osalta.
• Harjoittelu voitiin toteuttaa yksilöllisesti, ryhmässä tai kotiharjoitusohjelmana, kunhan se oli ennalta määritelty ja dokumentoitu tutkimuksessa.

Ei ole yksiselitteistä “parasta” liikuntamuotoa kaikille, mutta yhdistetyt ohjelmat, jotka sisältävät vahvistusta, aerobista liikuntaa ja keskivartalon hallintaa, tuottavat yleensä parhaimmat tulokset alaselkäkivun kanssa.

Miten erot havaittiin tavanomaiseen hoitoon ja lumehoitoon verrattuna?

Tavanomaiset hoidot tutkimuksessa tarkoittavat yleensä:

• Pelkkää lääkitystä (esim. kipulääkkeet, tulehduskipulääkkeet)
• Neuvontaa tai ohjeistusta (esim. selän ergonomia, perusohjeet liikkumiseen)
• Passiivisia fysiohoitoja, kuten lämpöhoito, sähköstimulaatio tai hieronta ilman systemaattista harjoittelua

Erot liikuntahoitoon:

• Liikunta on aktiivista ja systemaattista, suunniteltu kuormittamaan lihaksia, kestävyyttä ja liikehallintaa.
• Kohdistuu keskivartalon lihaksiin, selkärangan stabilointiin ja yleiseen toimintakykyyn.
• Vaikutus on osoittautunut kohtalaisen merkittäväksi kipuun ja toimintakykyyn, kun taas tavanomaiset hoidot usein vain ylläpitävät nykytilaa.

Lumehoito tarkoittaa tutkimuksessa usein:

• Hoitoa, jolla ei ole todellista fysiologista vaikutusta kipuun, esimerkiksi
• Lumelääkkeet
• Lumeharjoitteet, joissa potilas ei tee oikeaa kuormitusta
• Hoito, jossa vaikutus syntyy vain odotuksen tai huomion kautta

Erot liikuntahoitoon:

• Liikunta tuottaa mitattavissa olevia fysiologisia muutoksia, kuten lihasvoiman lisääntymistä, keskivartalon stabiliteetin parantumista ja aerobista kuntoa. (Stabiloinnin mittaaminen on käytännössä yleisellä tasolla kuitenkin kyseenalaista, mikä on riittävä? Miten stabiilisuus määritetään? Yksilötasolla tämä on helpompaa)
• Lumeryhmillä muutokset kiputasossa ja toimintakyvyssä olivat usein vähäisiä ja tilastollisesti merkityksettömiä verrattuna liikuntaryhmiin.

Liikuntahoito eroaa tavanomaisesta ja lumehoidosta aktiivisuudellaan, fysiologisella vaikutuksellaan ja systemaattisuudellaan. Siksi sen vaikutus kroonisen alaselkäkivun kipuun ja toimintakykyyn on merkittävämpi kuin pelkän tavanomaisen hoidon tai lumehoidon.

3. Kipu (Tapio & Vilén, 2020, fysioterapia 2.0, VK-kustannus)

Kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen uusin määritelmä kivulle on siten, että kipu sisältää tai ei sisällä kudosvaurioita ja on peräisin tai ei ole peräisin kehosta. Nämä kaksi muuttujaa ovat tai eivät ole toisiinsa suorassa yhteydessä. Ei ole siis aivan yksiselitteistä, että jotain on varmasti rikki tai vialla selässä.

Kipu on ollut evoluution näkökulmasta välttämätön aistimus. Ihmiselle on tosin kehittynyt kyky ennustaa tulevaa kipua ja tämä tuokin kivun ympärille merkittävän ja ison haasteen. Kipuun voidaankin ehdollistua ja kipu voidaankin käsittää myös eräänlaisena virheoppimisena. Jokin tapahtuma/liike/asento on kauan tuottanut kipua ja näin voi olla, että vaikkei itse kipusignaalia itse kudoksessa ole enää olemassa, tunnetaan kipua. On mudostunut pariutunut signaali, ehdollistuminen.

Jotta elämässä tapahtuviin tilanteisiin pystytään reagoimaan riittävän nopeasti, eivät aivot voi aina ainoastaan reagoida, vaan tulee pystyä myös ennakoimaan. Reagointi on aina hidas tapa, siinä vaaditaan aina useita erilaisia tapahtumia. Ennakointi onkin nopeampaa, koska jokin toiminta on jo valmiina ohjelmoitu järjestelmään. Kirjan esimerkkinä onkin vertaus portaissa kulkemiseen, jos portaissa luulit jo astuneeksi viimeisen portaan, mutta olikin vielä jäljellä yksi ja maa ei ollutkaan vastassa odotetulla korkeudella, on tuloksena kova tömähdys tai melkein kaatuminen. Ennakoitu pudotus olikin suurempi. Kun koetaan riittävän monta kertaa tapahtumia, joissa on sama kaava, aivot luovat tarkkoja kaavoja ja oletuksia.

Jos meillä on jonkin lihasperäisen tai limapussin ärtymisestä johtuvaa kipua ollut olemassa ja kipua on jokin tietty liike tuottanut tarpeeksi monta kertaa, on tämän liikkeen tuottamisen liikehermot ja liikeaistinelimien tietty liikkeen tuotto linkittyneenä kipuun aivoissa. Kipua siis koetaan, vaikka itse kudos olisikin jo toipunut, kivuttomuus ei siis ole vielä päivittynyt liikkeen kokemukseen.

Harjoittelussa olisikin erityisen tärkeää luoda ns. ennustinvirheitä. Eli tulee luoda odotusten ja kokemusten ristiriitoja. Eli saadaanko liikerataa muuttamalla vähän johonkin suuntaan liikkeestä kivuton? Tällöin ei suoraan aktivoida samaa hermotusta ja liikeaistimuksia, mutta liike on kuitenkin lähes sama ja päästään mahdollisesti muuttamaan vanhaa ennakointia. Tai vaikka pelkästään kosketuksella (manuaalinen käsittely voi perustua mm. tähän) muutettua liikkeen aikana koettuja ärsykkeitä ja saadaan aivojen vanhaa tottumusta muutettua?

Yksi koettu asiakaskokemus esimerkki olkapää vaivasta, joka esiintyy kun kättä nostaa sivukautta on sellainen, että kuitenkin onnistuu kivutta ylätaljaveto. Meillä on ylätaljassa käsi kuitenkin nostettuna pään yläpuolelle, mutta siinä keskitytäänkin selällä työskentelemiseen ja tangosta kiinni pitämiseen. Tästä päästään tekemisen jatkamisella ja olkapään liikuttamisella erikulmista muuttamaan tätä vanhaa kaavaa.

Kipu ja liike

Kivun ja liikkeen suhde toisiinsa on kaksi suuntainen. Kipu voi muuttaa liikkumista ja myös liikkuminen voi muuttaa kipua. Tottakai jotain kivuliasta liikettä halutaan välttää ja kehon liike muuttuu siihen suuntaan. Tämä muodostuu ongelmaksi vasta sitten, kun koettu kipu pitkittyy ja sitä kautta tämä liikettä rajoittava liikemalli vahvistuu. Vapaan liikkumisen ja liikkeen toteuttamisen rajoittaminen (eli kaikki turha jännitys) ovat epätaloudellisia ja vähentävät kehon sopeutumisekykyä ja voivat altistaa uusille kipuepisodeille. Esimerkiksi, jos aina jännität niskoilla, niin onhan ne niskat jäykät ja vaikutukset päänsärystä olkapäävaivoihin saattaa esiintyä.

4. Punaiset liput alaselkä kivussa (Käypähoito)

Vakaviin syihin viittaavat oireet (red flags)

Käypä hoito korostaa välitöntä hoidon tarvetta, jos ilmenee oireita, jotka saattavat viitata vakavaan patologiaan—esim. cauda equina -oireyhtymään, hermojuuriärsytykseen tai muuhun vakavaan tilaan:

• Cauda equina -oireyhtymä: sisältää virtsanpidätyskyvyn menetyksen, peräaukkoalueen tunnottomuuden (’ratsupaikkaoireet’) ja alaraajahalvauksen.
• Hermoston merkittävä toimintahäiriö: kuten tuntohäiriöt, lihasheikkous tai kevyt neuro­tutkimus löydös ­(esim. hermojuuriärsytys).
• Muut vakavat syyt: kuten infektiot, kasvaimet, murtumat jne., jotka tulee tunnistaa varhain ja hoitaa nopeasti.
•  

5. Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?

Pääsanoma on se, että ollaan aivan liikaa nojauduttu jo jonkin aikaa pelkästään täysin lääketieteelliseen ratkaisuun, mutta kun koetut vaivat eivät ole läheskään aina mitenkään suoraan lääketieteellä perusteltavissa. Mitä on tutkimuksissa huomattu, niin aika ja mahdollisimman normaalin elämän jatkaminen on ainakin jollain tapaa poistanut tai vähentänyt vaivoja. Tästä lienee tullut sitten käytännöksi (tämä on aivan minun omaa päättelyä) käydä lääkärissä ja saat buranaa ja mee kotia. Lisäohjeena mennä takas, jos ei auttanu. Eli aivan oikeasti mitään ei tehty asialle, mikä siinä ihmisen kokonaisuudessa muuttuu, jos mitään toimintaa ei lähdetä tekemään tai muuttamaan?

Painotus onkin aktiivisessa liikunnassa ja harjoittelussa, mitään kaikkein parasta muotoa ei ole havaittu, mutta heikkoa näyttöä ja suuntaa näyttäisi tulevan siitä, että harjoittelu yhdistää useampaa tapaa. Tämä näin omaan järjenjuoksuun ei ole muuta, kuin aivan luonnollinen lopputulos. Meidän elämä on monimuotoista liikkumista, ei se ole vain venyttelyä, voimantuottoa tai kestävyyttä yksinään. Eikä varsin mitään jonkin kehon osan ankkurointia ja kummilenkin kiskomista millin tarkasti johonkin suuntaan. Joo, paikkansa on aktivaatiollakin kokonaisuudessa, jos tähän takertui kiinni, on kokonaisuus vielä hukassa.

Tärkeintä oli se, että harjoittelu oli jotenkin suunniteltua ja se pyrki parantamaan fyysisiä (ja joskus psyykkisiä) ominaisuuksia. Jos selkä on usein kipeä ja töissä pitää nostella paljon, niin miten nostokyvyn voima ja nostoasentoon pääsemisen liikkuvuus ei auttaisi asiaa? Mitä vahvempi on, sitä helpommaksi se perusaskare käy ja mitä helpommin päästään nostoasentoon, niin sitä parempi on noston taloudellisuus ja ergonomia. Sitten kun on vielä hyvä peruskunto, niin tätä toimintaa jaksaa tehdä pidempään, ettei väsy liikaa ja liika väsyminen johtaa voimantuoton laskuun ja nostoergonomian huonontumiseen. Eikö ole aivan maalaisjärkinen kokonaisuus?

Edellinen kappale on toki looginen, mutta sitten päästään niihin todellisiin ihmistilanteisiin, joissa voi olla esimerkiksi kipu kappaleessa kuvattua ehdollistumista tai muuten vain liikkumisen pelkoa. Eli meidän liikkuminen on rajoittunut joko aivojen omaksumasta kivun välttämisen liikemallista tai sitten ihan itse vältetään jotain liikettä. Alaselän tapauksessa, yleensä eteenpäin kumartuminen ja jonkin nostaminen on kurjaa ja tähän ollaan sitten mukauduttu ja väännetään ja käännetään vartaloa niin, että vaiva olisi mahdollisimman vähäinen. Kuten todettua, tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä pahaa, ellei se pitkity. Eli päästäisiin palaamaan siihen ns. normaaliin tapaa nostaa jotain maasta. Jos se aivan erikoisessa asennossa nostaminen on pitkän ajan liikkeentuotto, niin väsyy siinäkin sitten seuraava paikka ja se vaiva ei kokonaisuutena todennäköisimmin muuta tehnyt, kun pahentunut. Meidän tulisi pyrkiä palaamaan monipuoliseen liikkeen tuottoon, vaikka siellä vähän pientä oireilua vielä mahdollisesti esiintyisikin.

Turvallinen olo ja mahdollisimman suuri rentous sekä omat oivallukset, että ei tämä nyt ollutkaan enää niin huono liike ja sen liikkeen jälkeen tuntuu jopa vähän paremmalta, ovat tärkeitä askelia vaivasta pois. Niin fyysisinä ominaisuuksina kuin psyykkisinä pelko lukkojen katoamisessa. Se miten siihen vaivaa tuottavaan liikkeeseen lähdetään, on aina tapauskohtainen, eli onko liikkumiseen jokin pelko ja miten vaiva esiintyy.

Summasummarum: liikkuminen ja harjoittelu sen ansaitsemaan arvostukseen, vähennetään liikepelkoja yksilöllisillä askeleilla harjoittelussa ja pyritään mahdollisimman turvallisen tuntuiseen ja rentoon ympäristöön ja itselle sopivaan liikuntamuotoon.  

6. Miten TLV - Valmennus sopii kuvaan?

Mitä muuta TLV alaselkä - Valmennuksessa tehdään, kun vaan lueskellaan kirjoja ja erilaisia papereita eri tutkimuskirjastoissa? TLV - Valmennuksessa jalostetaan tutkittua tietoa käytäntöön. 

TLV tuli sanoista Tuki – Liikkuvuus – Voima ja koko homman ydin onkin tässä kolminaisuudessa, eli ts. yhdistelmässä erilaisia harjoittelutapoja. Ja tämä yhdistelmäharjoittelu oli tutkimuksissakin ollut, ainakin jollakin mittarilla, parempi. Tämä TLV kokonaisuus johtaa juurensa kylläkin käytännöstä ja minun omista havainnoista mikä toimi ja mukavahan se on sitten sen jälkeen osana valmentajana aloittamista todeta olevan ihan muidenkin mielestä näin.

TUKI: Kattaa selän/keskivartalon/rangan/raajojen ja koko kehon liiketunto ja liikekontrolli harjoittelun sekä pilates tyyppiset harjoitteet. Jos ei meillä ole mitään käsitystä siitä missä asennossa me ollaan, niin miten me muutetaan tai yleensäkään hallitaan kehon asentoja voimantuotossa ja arkisissa asioissa? Jos me vaan annetaan jonkin esimerkiksi jumin ohjata meidän liikettä ja asentoa johonkin suuntaan, niin se on yksipuolista ja se jumi ei sieltä mihinkään ole muuttumassa. Kun laitetaankin jumille vastaan ja säilytetään kehon tietty asento, niin keholle tulee jokin tarve muuttua ja muuttaa liikettä.

LIIKKUVUUS: Venyttely ja erilaiset liikkuvuusharjoitteet. Nivelen ja lihasten venyvyys eri ääriasentoihin on liikkuvuuden ns. reservi, eli jokin nivel saadaan kyllä ääriasentoon, mutta se ei välttämättä menekään sinne, kun koko kehon on liikkeessä mukana. Tämä monimutkaisempi kokonaisuus onkin varsinainen liikkuvuus. Meitä tulee kiinnostaa mikä on liikkuvuus nivelissä, jotta emme lähde ns. keulimaan harjoittelussa ja tekemään jotain, joka on tapauksessa olevan liikkuvuuden puutteen takia liian vaativa ja liikkeen tuotto ei onnistu halutusti. Punnitaan, tuleeko tähän liikkuvuus asiaan puuttua jollain omalla erikoisemmalla harjoitteellaan?

VOIMA: Tämä viittaa jonkinlaiseen vastusharjoitteluun, oli se sitten kuntosalilaitteilla, kuminauhoilla, käsipainoilla tai levypainoilla tai pelkästään kehonpainolla. Jotain vastusta vastaan tuotetaan liikettä, jossa HALLITAAN KEHO sekä pyritään mahdollisimman PITKIIN LIIKERATOIHIN. Tällöin jo yksinkertainen voimaharjoittelu on tukea ja liikkuvuutta parantavaa, kunhan ensin meillä on kyky hallita se keho ja jokin mahdollisuus kevyellä kuormalla päästä johonkin liikelaajuuteen pohjalla. Väite, että voimaharjoittelu ei kehitä sisäisiä lihaksia tai liikkuvuutta on vain aivan absurdi. Ne sisemmät lihaksetko vaan sammuu pois, kun kehonpaino muuttuu vaikka johonkin kyykkylaitteeseen? Lihaksetko lopettaa venymisen, kun niveliä viedään ääriasentoon jollain kyykkylaitteella, eikä jossain hienolla nimellä olevassa ”liikkuvuusharjoitteessa”?

Nämä komponentit on hyvin kuntosali ja lihaskuntoharjoittelu painotteisia, mutta TLV ei poista muuta harjoittelua kokonaisuudesta. Esimerkiksi jo pelkkä kävely on loistavaa liikuntaa alaselälle. Monipuolisuus.

TLV – alaselkä ja mikä tahansa valmennus ei voisi enempää painottaa sanaa yksilöllisyys. Eli se vaivojen kanssa harjoittelun tiede ja taide. Meidän tulee jollain tapaa kartoittaa mikä on tämän hetken kehon liikkuminen, mitä arjessa koetaan isoimmaksi haasteeksi ja miten vaiva eniten esiintyy. Jos ei näitä tunneta, niin ei me pysty mitään harjoittelua tekemään niin, että sillä parannetaan koettuja haasteita ja poistetaan mahdollisia liikepelkoja ja mahdollista kipuun ehdollistumista.

Mitä liikkeitä ja miksi? Onko meillä kehon hallintaa ja asentoatuntoa olemassa? Muutetaanko perinteistä suoritustapaa siten, että saadaankin oireita tuova liike muutettua kivuttomaksi? Tehdään välttämisestä ja pelosta varmuutta ja rohkeutta.

Valmennus on tilanteesta riippuen liuta erialisia kysymyksiä, joihin etsimme vastauksia. Keskustellaan asioista ja muodostetaan harjoittelukokonaisuuksia. Seurataan miten asiat etenee ja muutetaan tekemistä jos on tarve. Tapaliikkuminen onkin yksi tavoite, jotta ne vaivat jäävät kokonaan pois elämästä. Kokonaan pois jääminen on tuskin mahdollista, aina tulee tilanteita, että elämä kuormittaa ja palautumiskyky on äärirajoilla ja tällöin vaivoja esiintyy. Pointti onkin, että ne lähtee näissä tilanteissa yhtänopeasti kun tulivatkin.

7. Mitä siis hyödyt valmennuksesta?

• Saat yksilöllisen harjoitteluohjelman, jossa tutkittu monimuotoisuus toteutuu
• Saat yksilöllisen ohjauksen asioiden toteuttamiseen
• Opit kehonhallintaa
• Opit jalostamaan harjoittelua omaan arkeesi - sitä varten me treenataan
• Saat rohkeutta ja itsevarmuutta liikkua - Poistat liikepelkoja, kun harjoittelu on sinulle sopivan haastavaa
• Palautat ajan kanssa oireilevan liikkeen oireettomaksi
•  Teet asioille jotain, jolla on tutkimusnäyttöä takanaan
• Aloitat oman tasosi mukaan
• Harjoittelu sovitetaan arkeesi yhteistyössä kanssasi

Näistä lopulta muodostuu, kun aikaa kuluu, vaivaton arki. Kauanko aikaa menee, ei mistään kristallipallosta näe, niitä on vain mainostekstien kirjoittajien mielikuvituksessa. Joo, joku paperi voi löytyä kauanko on mennyt jossain asiassa keskiarvoisesti. Minä ja sinä ei oltu tuossa tutkimuksessa mukana, niin se on aivan yksi huuhaa juttu sitä yleistää kaikille. 

-Lasse