Katkotaan niukkuuden ja riutumisen kierre

Onko fitness valmentaja nyt aivan väärällä asialla?

Hyvähän se on fitness kilapilijana ja valmentajana huudella ja viisastella, kun on aina ollut kunnossa? Höpsis höpsis - Olen ollut lihava lapsi ja nuori. Ja valitettavasti tuo nuoruuden lihavuus ei oo elämän jatkoa ajatellen se otollisin aika olla lihava. Mutta eipä se ole mitään estänyt. Tähän kontekstiin fitneksen kehon rasvaprosentin kanssa touhaaminen tuo vaan hyvää ja kaivattua lisää. Periaatteet on aivan samat, kun kisaajalla on kilpailudietiltä = nälkiintymisestä poistuminen ja vielä niin, ettei kerätä ämpärikaupalla painoa takaisin. Ainoa mikä puuttuu kroonistuneilta diettaajilta, on se kisaaminen ja monet salitreenit. Monesti kyllä pienellä ruualla kitkuttajalla on vielä kuluttava työ, niin kyllä siinä jo melkein on kisaajan kaltaisia oireita jo olemassa, niin nukkumisen kun yleensäkkää jaksamisen kanssa. 

Kuten alussa mainittu - minulla on ollut aivan selvästi tätä kontekstia eniten ja nyt tällä tavoitetaan muitakin ihmisiä, kuin vain omien yhteistyökuntosalien läheisyydessä asuvia!

Mitä fysiologiaa on taustalla?

Adaptiivinen termogeneesi:

Fysiologisesti merkittävin asia mitä osana painonpudotusta, eli yleensä energiansaannin vähentämistä tapahtuu, on kehon adaptoituminen eli mukautuminen uuteen tilanteeseen = adaptiivinen termogeneesi. Kun ravinnonsaanti vähenee tai sitä on niukasti, keho aloittaa energian säästämisen. Mitä nopeammin ja rajummin tätä energiansaantia vähennetään ja painoa pudotetaan, niin sitä isommat on kehon vastatoimet ja mukautumistoimet. Eli sitä enemmän lepoaineenvaihdunta laskee ja niin laskee myös vanhojen liikuntatapojen energiankulutus. 

Tätä kehon energiansäästämistä on tapahtunut jo ensimmäisestä laihdutuksesta alkaen. Miten voimakkaasti ja paljon, niin riippuu täysin siitä, miten nopeasti painoa pudotettiin ja ruokaa vähennettiin. Paino saatiin takaisin joko sen takia, että tuon dietin jälkeen koettiin aivan loputonta nälkää ja syöminen lähti hallinnasta. Tai palattiin dietin jälkeen vain vanhoihin tapoihin.

Joka kerta, kun tehtiin uusi painonpudotus, niin keho teki uuden sopeutumisen ja lepoaineenvaihdunnan taso laski myös jokaisella seuraavalla kerralla. Tämä toteutuu varsinkin, jos ei ole mitään selvää dieetin palautumisjaksoa tai pidempää enemmän syömisen vaihetta, vaan paino laskee ja nousee dieetistä toiseen koko ajan. Sitten lopulta se paino pysyy hallinnassa kun syödään kun pikkulapsi. Mistä vähennetään, kun ollaan jo muutenkin kyseenalaisissa ruokamäärissä ravinteiden saamisen suhteen?

Tämä painonlaskun lopettaminen ja terveen ruokamäärän syömisen aloittaminen, on aivan kriittinen vaihe - annetaan kehon ja mielen palautua.

Tässä sinulle pari tarinaa ja video yhdestä tapauksesta

Tarina 1:

Ulkonäköpaineet ja dieetit alkoivat jo nuoruudessa ja on vielä selvästi aikuisiällä, ei uskalleta syödä. Hieman on ylipainoa tämän tarinan päähenkilöllä kaikesta huolimatta. On jo hormonitoiminnan häiriöitä ja käyntejä terveydenhuollossa asiasta. Mutta kun puuttuu yhä se toimintamalli ja varmuus, että miten. Tehtiin hänelle oma, tähän annospohjaan perustuva, ruokarunko.  Ei siinä taidettu kahta viikkoa hommaa toteuttaa, kun viestiä tuli, että nyt on koko ajan nälkä ja mehän lisättiin vettä myllyyn! Alkuun tuntui ateriat isolta, mutta nopeasti tämä ahdistus vaihtui hyvään ruokahaluun. Prosessi on vielä kesken, aika näyttää montako kertaa ruokaa vielä lisätään ja ei, ei ole grammakaan tullut lisää rasvaa! Paino nousee kyllä tässä kohtaa, ihan vaan, koska siellä elimistössä on enemmän tavaraa ja lisääntynyt hiilihydraatti sitoo myös vettä. Ei mitään tekemistä minkään lihoamisen kanssa ja tässäkin tapauksessa, emme seuraa vielä painoa ollenkaan. Tarkoitus ei ole vielä ensinkään keskittyä painonlaskuun, koska ei siihen ole oikein mitään mahdollisuutta. Tottakai paino laskisi, jos vaan syötäisiin entistä vähemmän ja samalla saadaan se aineenvaihdunta entistä enemmän suohon. Tyhjästä on huono nyhjäistä - sopii tähän. Kun keho ja mieli on palautunut ja ruokaa on ollut oikeasti jo riittävän kauan riittävästi, niin sitten palataan siihen painonpudotukseen. 

Tarina 2:

Olipa kerran valmennustapaamisessa toisessa tuolissa umpikujaan painonlaskun suhteen ajautunut henkilö. Ruokapäiväkirjasta meille nousi esiin hyvinkin niukkaa syömistä ja silti se paino ei meinaa laskea. Ajatus siitä, että lähdettäisiin lisäämään ruokaa oli hyvinkin vieras ja pelottava asia.

Näin lähdettiin kuitenkin tekemään, mutta pienin askelin. Pieniä lisäyksiä kerrallaan.

Ei siinä kovin kauaa mennyt, kun nälkä kasvoi ns. syödessä ja sitten alkoi se ruokakin maistua. Ruokaa lisättiin muutamankin kerran. Energisyys, jaksaminen, mieliala ja kaikki koheni sitä mukaan, kun keho alkoi saada tarvitsemaansa energiaa ja ravintoaineita.

Lopetettiin riutuminen, annettiin kehon ja mielen palautua vanhoista painonlaskuista tai niiden yrityksistä sekä luotiin omia kestiä ruokatapoja. Keskityttiin vain aterioiden järkevään koostamiseen, treenistä/liikunnasta nauttimiseen ja sopivasti syömiseen. Ja tässä tapauksessa se "sopivasti" oli koko ajan lisääntyvä määrä.

Lopulta päästiin pisteeseen, jossa syödään niin paljon kun tässä kokonaisuudessa pystytään. Paino pysyy suurin piirtein samassa, vaikka syödään selvästi enemmän, mitä lähtötilanteessa.

Tällä toimintamallilla jatkettiin muutama kuukausi ja annettiin kehon vielä tottua tähän "uuteen normaaliin" muutama kuukausi. Aineenvaihdunta saatiin "käyntiin". Olisiko voinut tehdä asioita nopemmin, niin ehkä, mutta ei meillä ollut tässä yhteydessä mitään kiirettä mihinkään.

Tästä sitten lopulta otimme sopivasti ruokaa pois ja näin se paino on laskenut jo 12vko yhtäsoittoa 0,3-0,5kg/vko. Vieläkään ei painokehitys näytä pysähtymisen merkkiä. Ja yhä edelleen syödään enemmän mitä alussa!

Tätä tarkoittaa, että otamme askeleen taakse, jotta pääsemme ison askeleen eteenpäin.

Tarina 3:

Taustalla tässä iso painon pudotus ja nyt ollaan jumissa kitudietin tasoilla. Ollaan jo siinä pisteessä, että lihasvoimatkin on jo vähentynyt ja niin on lihasmassa. Ruoka ei edes maistu. Tässä jalostimme annospohjaa ja yksilöllisenä ohjeina oli nestemäiset smoothiet, joihin käytettiin energiarikkaita aineita - ei ollut mitään pinaatin lehtiä ja vettä! Saimme alkukankeudet tällä ohitettua itse syömisen ja ruuan maistumisen suhteen ja sieltä se nälkä ja ruokahalu sitten taas tuli. Ruokaa lisää ja polttoainetta koneeseen! Se on näin vierestä katsoen aivan mahtava juttu, kun ne kasvotkin ja iho alkaa aivan hehkua, kun kroppa saa ravintoa. Tässä piti päästä normaalipainoiseksi, joten rasvaakin tuli jonkin verran, mutta pointti olikin päästä terveiden kirjoille. Ruokamaistuu ja treeni kulkee. 

Nyt toivottavasti virallisen fitness valmentajan ja fitness urheilijan sanat antaa sullekin nyt varmuutta: Nyt on lupa syödä!